maanantai 20. kesäkuuta 2011

anelua(ko?)

Oon jo pidemmän aikaa haaveillut uudesta puhelimesta. Taisin jos siitä mainitakkin jossain aikaisemmassa kirjoituksessani. Meillä on yhteen näistä kodinkone liikkeistä luottokortti ja tänään tuli siihen sitten kuukausittainen lasku... ja siitähän minä taas muistin etten olekkaan tivannut aikoihin mieheltäni sitä puhelinta. Tänään siis taivutellaan ja ehkä jopa anelen... Silleen, ettei se minusta pahalta tunnu ;) Mää meinaan sen vielä saada, aikaa saattaa mennä, mutta niihän meidän perheessä monissa muissakin asioissa menee, tarvitaan vaan mahottomasti kärsivällisyyttä (valitettavasti mulla sitä ei oo rajattomasti).

Tänään kävin aamusta salilla niin kuin eilen meinasinkin. On se vaan ihan oikeesti ihanaa saada tehtyä oman itsensä takia jotain hyvää. Oli se sitten kampaajalla käynti, uudet kynnet tai vaikka vain uusi lakkaus niihin. Tähän kategoriaan luokittelen myös tuon salilla käynnin. Vaikka lähteminen onkin joskus työn takana tai ei vain muka yhtään huvita, niin voin rehellisesti sanoa että kertaakaan en ole katunut siellä käyntiä siinä vaiheessa kun olen treenin saanut tehtyä. Muutenkin tää sali (Lady Line) jossa käyn on hyin varusteltu ja aika hyvin noita ryhmäliikunta tuntejakin on. Tosin ryhmäliikunnoissa olen nyt harvemmin käynyt näin kesä aikaan kun päivisin saa olla paljon pihalla. Kuitenkin huomenna voi olla käsivarsien lihakset pitkästä aikaa hellinä, oli kunto-ohjelma taas nostanut automaattisesti painoja mulla. Jaksoin uusilla painoilla tedä sarjat loppuun mutta hammasta purren :) Ihanaa!!!! Tää on just taas semmoinen fiilis kun pitääkin olla. Laihari ei oo oikeestaan päällänsä tällä hetkellä, yritän pikemminkin pitää painoni samassa lukemassa, syksyllä taas sitten uusi rutistus. Edellisessä rutistuksessa painoa katosi taivaan tuuliin 13kg :D Samainen lukema olisi vielä edessä...

Niin joo, katoin sen Rakkauskirjeitä Julialle leffan tässä hetki sitten loppuun. Meinas tulla tippa linssiin (ja tulikin) siinä leffan loppu puolella. Niin just sitä rakkaus huttua kuin toivoinkin, kuinka mahdottomasta tulee totta ja kuinka taru on totuutta suurempaa ja ihanenpaa. Tykkäsin ja paljon. Yhdestä viiteen arvostelulla, leffa saa multa 4 1/2.
Leffoista puheen ollen, pojilla tai oikeestaan lähinnä esikoisellani pyörii just tuossa Babe Suurkaupungissa. Käsiittääkseni jos elokuvassa ei ole ikä rajaa ilmoitettu niin ohjelman pitäisi sopian perheen pienimmillekkin. No täytyy kyllä sanoa, että tässä on semmoisia kohtauksia jotka ovat siinä hilkunkilkun että sammutanko elokuvan vaikka sillä uhalla että poika saa raivarit...

Alkaa olemaan aika taas tehdä ruokaa, kana on jo eilen valmiiksi paistettu joten tälle päivälle täytyy enään keittää perunat. Milloinkahan sitä raaskis ostaa uusia pottuja??? Muutenkin mun varmaan täytyis saaha otettua itteäni niskasta kiinni ja suunnitella ens kuun kaks täytekakkua loppuun asti...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat tervetulleita olivat ne sitten risuja tahi ruusuja, kunhan ovat asiallisia :)