keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Hieman erilainen Naistenpäivä minulla

Niin tuolla mun blogin face sivujen puolella vähän hehkuttelinkin tätä. Eli mua pyydettiin elokuvamaiseen dokumenttiin mukaan. Ideana on kaksi naista vastakkain kynsiä tekemässä, jutustelemassa elämästä ja mistä milloinkin. Mitään haastettelua ei olisi, vaan kuvaaminen olisi vähän hengessä "kärpänen katossa", eikä myöskään mitään jutustelun aihetta meille annettu, vaan siinä sitten kynsien laiton ohessa tosiaan jutelimme ihan mitä päähän pätkähti :)
Homma eteni vauhdilla, asiasta keskusteltiin miitissä ja sitä kautta sainkin kolme ihanaa naista suostumaan mun "käsikseni" joille lakkasin ja koristelin kynnet. Kiitos Meiju, Juuli-Riikka ja Kirsi vielä kerran, että suostuitte tulemaan.
Hups-heijakkaa suorastaan kun päivä päätettiin naistenpäivälle. Naisillekkin kävi ja mun lapsukaisten piti olla hoidossa silloin.
Mutkia matkaan kuitenkin tuli, niin kuin mun tuurilla yleensä aina. No, tietenkin hoitotäti tuli kipeeksi ja siihen hätään ei ollut mitään mahkuja saada poikia muuallekkaan hoitoon. Siinäpä sitten otin luurin käteen ja olin jo menettänyt oikeestaan toivoni, että kuvausta ei sittenkään tule. Mutta niin kuin asioilla on kuitenkin tapana järjestyä niin järjestyi tämäkin. Kuvaajaa/ohjaajaa ei haitannut lainkaan se, että poikani pyörisivät täällä kotona (ääntähän heistä siis oikeesti lähtee :D), samoin typyt ottivat asian hyvinkin rauhallisesti.
Eli siis kuvaukset pidettiin suunnitelmien mukaan :) Ihan hirveesti mua ei oikeestaan jännittänyt ennen kuvauspäivää, mutta aamulla se sitten pamahti ja lujaa päälle!
Onneksi siinä oli hetki aikaa jutustella niitä näitä ennen kuvausta. Pojatkin ehtivät tutustua vähän siinä naisiin. Naiset lupasivat ottaa kuvia mun kännykällä jotta saan tehtyä päivästä postauksen, ja niitähän sitten olikin ihan reippaasti otettu. Oli melkoisen vaikeaa päättää mitkä kuvat otan käyttöön, mutta tässäpä niitä nyt sitten kuitenkin olisi.

Mun työskentely pöydäthän ei normaalisti ole näin, vaan rinnakkain seinää vasten. Tosin pöydät olen hommat ihan tätä ajatellen. Ne ovat tarpeaksi kapeat jotta niiden yli voi tehdä oikein hyvin toiselle kynnet :)
Meiju pääsi ensimmäisenä penkille :) Muuten sain vapaat kädet mutta lakka valittiin yhdessä. Koristeluiksi päätin sitten valita akryyliväreillä maalatut ruusut, ne kun harvemmin on ihan pahasti mönkään menneet.








Seuraavaksi oli vuorossa Kirsin kynnet. Violettia lakkaa sen olla piti, ja sitähän hyllystä kyllä löytyi. Koristelu tavaksi tuli leimaaminen. Vähän pidempään mietittiin millä lakalla leimataan ja päädyimme metalliseen pinkkiin/purppuraan. Lopputulos oli mulle mieluinen, vaikka sössinkin siinä aika lopussa yhden kynnen joka sitten otettiin alusta uusiksi. Vielä nimettömiin päätettiin laittaa kaksi erinväristä neliö strassia.











Ja viimeisenä Juuli-Riikka, joka muuten viihtyi poikieni kanssa lasten huoneessa touhuumassa ja leikkimässä. Mun vanhempi on aivan LÖV <3 ja kysellyt Juuli-Riikan perään lähes taukoomatta :)
Juuli-Riikkan toiveissa oli jotain sinistä ja holoa. Toive oli helppo toteuttaa sillä hyllystä löytyi sininen hololakka :) Koristelu olikin sitten ihan puhtaasti soveltamista ja mentiin ihan mutu tuntumalla. Käytin mustaa akryyliväriä, hologram koristelakkaa ja holostrasseja. Ja lopputulos... joo simppeli mutta uitenkin takuulla auringon valossa kimaltava ja loistava.






Ilman salamaa otettu kuva kynsistä

Ja perään salamalla otettu kuva :) Ihan himpan erilaiselta näyttää, eikös?



Kiitoksia Jaanalle erittäin paljon, että sain naisten kanssa mahdollisuuden osallistua projektiisi. Olen jälleen yhtä kokemusta rikkaampi :) Mielenkiinnolla jään odottelemaan lopputulosta.
Ohjelma tulee joskus ulos, jotain kautta... aikaa siihen saattaa mennä, mutta menköön :) Itse ainakin tosiaan odotan sitä... ehkäpä jopa lievää kauhua tuntien millaiselta mm. oma ääni siinä kuulostaa.

Itsellenihän tämä kokemus oli aivan mahtava, ja pääsin taas näyttämään itselleni, että jännittäminen oli täysin turhaa. Loppujen lopuksi unohdin varmaan ensimmäisen 15 minuutin jälkeen koko kameran olemassa olon ja keskityin kynsien tekoon ja jutusteluun. Päivä oli toki normaalista poikkeava, mutta se että poikani pääsivät myös osallistumaan tähän oli oikein hieno asia. Poikanihan kuuluvat arkeeni ja elämääni niin täysillä ja minä elän lähestulkoon kokonaan heille yksinhuoltajana. Tässä muuten myös yksi syy siihen miksi en enää päivittäin postaile, aika vain ei riitä kaikkeen...



2 kommenttia:

Kommentit ovat tervetulleita olivat ne sitten risuja tahi ruusuja, kunhan ovat asiallisia :)